Oli niin ihana lukea kommentteja ensimmäiseen viestiin. Ihana kuulla, että muillakin on näitä tuntemuksia!! Mä repesin aivan totaalisesti tosta likaisimpien vaihtorahojen annosta asiakkaille. Taidan rueta tosiaan keräämään ne kakkaisimmat kolikot omaan laariin ja ne huonokuntoisimmat setelit omaan nippuun, toi oli aivan LOISTAVA!

Koska suomalaiset ovat huonoja antamaan positiivista palautetta, teen poikkeuksen tähän. Ensinnäkin suuri kiitos kolmelle ensimmäiselle vastaajalle, olette ihania. Minna (en muista sukunimeäsi, mutta olet käynyt myös aikoinaan filmtownissa asiakkaanani ja kehuit minua tänään) SUURI KIITOS, olet ihana, sinua on aina ihana palvella. Pirkolle osuuspankista, olet ihana, puhuttiin eilen kassalla asiakaspalvelusta ja ymmärsit täysin, totta kait Tertulle osuuspankkiin, olet päivänsäde vaikka ei ole nähty pitkään aikaan: Olli, Heidi, Piia, olette ihania ja teille voi kertoa aivan kaikki ja te ymmärrätte, IHANIA!! Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta jätettään seuraavaan kertaan myös muutamia.

Itselläni oli (kerrankin) todella hyvä päivä, ei monikaan asiakas ärsyttänyt, itse asiassa ei tainnut omista asiakkaistani kukaan, mutta meidän uuden työntekijän puolesta kävi sääliksi. Hälle tuli asiakas, jolla oli OP:n pankki-visa yhdistelmä, jossa on myös kultaluotto ominaisuus. uusi tyttö kysyi minulta apua, että mistä napista painaa, koska vaihtoehdot ovat symbolien takana, ei numero valikolla. Fiksu tyttö, itse luulin tietäväni, miten se tehdään ja olin ottanut kolmelta asiakaalta ihan väärin. Asiakas alkoi haukkoa naama punaisena henkeä, että on se kumma kun myyjät ei osaa simppeliä juttuja. Monessa liikkeessä on kuulema samanlainen ongelma, kun myyjät eivät osaa hommiaan. Selitin asiakkaalle, että mitään virhettä ei ole tehty, kukaan ei ole ottanut rahaa vielä mistään, kaikki on ihan ok ja pappa alkoi saarnata mikä ero on pankilla, visalla ja kultaluotolla. Mulla kävi sääliksi uutta tyttöä, toinen vai kolmas päivä ja heti tällainen suunsoittaja. Oma sietokyky on kasvanut jo kovaksi tällaisissa jutuissa, mutta uusi likka näytti vähän surkealta.. sääliksi kävi. Ja sitten kun ne asiakkaat alkaa vielä selittämään, että "kyllä minä tiedän, miten nämä hommat toimii, olen aikoinaan ollut toistakymmentä vuotta kaupanalalla." ja sitten kun kysytään, ettäs milloinkas tämä on ollut, on se tapahtunut reippasti viime vuosituhannen puolella, jopa joskus 1970. Hommathan ei ole yhtään muuttunut sitten sen jälkeen.

Mutta kuten kommenteissakin sanottiin, olen itsekin aikoinaan (ja lähes päivittäin nykyäänkin) miettinyt uran vaihtoa. Välillä haaveilen nätistä toimistohommasta, missä saisi seinille liimata perheen kuvia ja niin edespäin. Mutta kuinka nopeasti sellainen alkaa kyllästyttää. Jonkin sortin esimiesasema kaupanalalla voisi olla ihan kiva. Jos saisi vain nuo koulut ensiksi käytettyä. Tai sitten todellakin perustaa oma liike hyvin rajatulla segmentillä.

Positiivisia aatoksia tällä kertaa, katsotaan huomisen työpäivän jälkeen uudet kuulumiset =D