Tarkoitukseni oli luoda blogi erityisesti eilisen huonon päivän jälkeen, mutta sain myös tänään töiden ohella oikein hyvää kirjoitettavaa ihmisen käyttäytymisestä. Mutta ennen kuin alan paasaamisen, kerrotaan vähän taustaa tähän blogiin.

Pidän ihmisistä. Tai ehkä se oli liian laajasti sanottu, pidän suurimmasta osasta ihmisistä. Värillä ei ole väliä, sukupuolella ei ole väliä, iällä, koulutuksella tai edes ammatilla ei ole väliä. Minä vain vihaan vittumaisia ihmisiä, simple as that. Nyt olen kaiken kaikkiaan ollut asiakaspalvelussa kuusi vuotta ja joka ikinen kuukausi minulle tulee vaihe, kun minä mietin, miksi helvetissä minä teen tätä. Mitä pienempi segmentti on ollut kaupassa, sitä enemmän minä olen viihtynyt siellä. Mitä laajempi ihmismassa, sitä enemmän minä vihaan sitä. Nyt olen isossa marketissa töissä, joten tähän minun ärsytyssegmentiin löytyy yleensä aina joku. Olen aikoinani edellisessä paikassa ollessani pitänyt päivä kirjaa kaikista ärsyttävistä henkilöistä tai tapahtumista. Siinä on vain se ongelma, että muut eivät pääse lukemaan sitä. Jos minä kertoisin myyjän kantilta, millainen on mielestäni hankala asiakas, voisi olla, että joku toinen hankala asiakas ottaisi opikseen ja helpottaisi meidän valtaväestön elämää. Se on yhtä v-mäistä seuraavalle asiakkaalle kuin myyjälle sellainen turhanpäiväinen kiukuttelu tai hankalaksi heittäytyminen.

Mutta edetään ajassa eteenpäin eiliseen päivään. Minä olen paha ihminen, minä keskustelen ihmisten kanssa kassalla. Tosin on ihmisiä, jotka tykkäävät keskustella takaisinpäin, joten ei se hukkaan mene. Tämä 40-45-vuotias rasittava rouvashenkiö oli siinä, enkä keskustellut hänen kanssaan mistään. En tuntenut häntä, enkä tiennyt yhteistä puheenaihetta. Seuraavana jonossa oli luokkakaverini, jota en ollut nähnyt vähään aikaan (eli ihan viikkoihin, ei muutamiin tunteihin). Kun olin tulostamassa tämän ensimmäisen rouvan kuittia, tervehdin ystävääni ja kysyin, että kuinka menee. Ystävä alkoi kertoa tapahtumia ja samalla katkaisin ensimmäisen kuitin ja rupesin odottamaan toista kuittia (ensimmäinen kuitti on asiakkaalle jäävä ja toinen kuitti on se, mihin asiakkaan tulee antaa allekirjotus ja se jää kaupalle). Kesken ystäväni kertomisen tämä rouvashenkilö sanoi, että "Älkää puhuko keskenänne, sinä palvelet nyt MINUA". Voi anteeksi, minä luulin, että kun sinä laitat nimen alle, sinä olet historiaa ja minä voin siirtyä eteenpäin. En tietysti sanonut mitään, otin vain oikein yliyliystävällisen ilmeen naamalle ja lähdin kertaamaan, että onkos tullut kuitti oikein. "katsotaanpas onko tullut mitään virheitä, kun en kerta pysytynyt keskittymään kuitin tulostukseen. Loppusumma on ihan oikein, etukortti on otettu ja lasku on mennyt ihan oikein, kappas, minähän osasin tehdä kaksi asiaa yhtäaikaa!" Kun rouva lähti pakkaamaan mutisimme nyt maksamisvuorossa olevan ystäväni kanssa jotain tästä henkilöstä ja muista hankalista asiakkaista sekä vielä muutaman sanan kouluhommista ja kun näin, että emäntä oli lähdössä, huusin vielä perään, että "Kiitoksia käynnistä ja Tervetuloa Uudellen!" sellaisella äänellä, ettei se nyt ihan oikea puhdas tervehdys ollut. rouva ei kuitenkaan hoksannut sanoissani piilevää ivaa, vaan totesi "että, voi, kiitos ja oikein hyvää päivän jatkoa sinulle." Minä tietyti ivan lisääntyessä äänessä huusin perään oikein kantavalla äänellä, että "Ja Oikein hyvää päivänjatkoa Teille." Täti parka ei edes ymmärtänyt, että hänelle vittuiltiin.

Toinen tapahtuma oli siis tänään. Kuten aina iltapäivällä, oli kassalla ruuhkaa ja yritin olla niin ystävällinen ja nopea kuin mahdollista. Yksi rouva sitten siinä jonossa huokaili ja näytti kuin norsunvitulta, noin nätisti sanottuna. Kun hän tuli kassavuoroon, kysyin ystävällisellä äänellä ja puhtaasta sydämmestäni, että onko ollut rankkapäivä. Täti, siinä 40-45 hänkin, tosin tämä oli hyvin puettu ja huonosti meikattu (ripsivärit olivat levinneet alaluomille), että "mitähän minä sinulle vastaisin? Ei hemmetti kuulu sulle. Älä puutu mun asioihin, pidä huoles vain omista jutuistasi." Minun hyvä päivä loppui siihen ja nieleskelin kyyneleitä. Pyytelin paljon anteeksi, koska en todellakaan halunnut pahoittaa toisen mieltä tai suututtaa häntä ja aloin sanomaan, että "anteeksi, en tarkoittanut olla niin.." "liukas kielinen" emäntä vastasi väliin. Katsoin vähän aikaa vain ja totesin, että "..tunteeton kysyessäni sinun päivästä. Ja jälleen pahoittelut ajattelemattomuudestani." Anteeksi pyytelyä jatkui vielä pitkään ja lopuksi emäntä heitti vielä "antaa olla koko juttu" niin kuin tuollaisen tylyyden voisi unohtaa helposti. Toivottavasti hälle tuli tosi hyvä mieli, mulle tuli aika vittuimainen fiilis ja surukin hetkisesti puseroon tollaisen vaihdevuosihirmun kiukustelusta. Toivon, ettei hän enää ikinä tule minun kassalle, tai jos tulee, niin minä muistan hänet ja pidän turpani kiinni..

Ja sitten. Yksi tuttu asiakas jo edellisestä työpaikastani tuli kassalleni. Hänellä oli joku sikavanha lahjakortti ja en ollut ihan varma, miten se lyödään koneelle. Pyysin tuttua myyjää auttamaan ja heti alkoi sellainen vittuilu. "aina tää on just tällästä tässä talossa. ei ollut sonerapoikia kun niitä olisi tarvittu ja nyt nää ämmätkin alkaa vittuilemaan." Heitin hänelle vaan viestin takaisin, että "viimeksi sinä valitit, että olen huono myyjä kun en muistanut monen tuhannen muun asiakkaan joukosta juuri sinun merkkiäsi, mutta nyt muistan Sininen smartti ja voit olla varma, että kyllä nyt muistan olla tekemättä virheen, kun seuraavan kerran tulet kassalleni." Äijä meni hiljaiseksi. Luuliko hän ihan oikeasti, etten minä muistaisi kun hän on ollut täysi paska. Bad News Asshole. Mä muistan tosi vittumaiset ihmiset ja pitkään. Kahden ensimmäisen tädin kasvoja en muista nyt ihan heti, mutta tän äijän kasvot on kyllä palanut verkkokalvolle. mut, tää oli pikkujuttu, ei niin rasittava kuin noi kaksi edellistä.

Juttua löytyisi vaikka kuinka paljon aina äijästä, joka kiertää jokaisessa paikallisessa kaupassa haukkuen kaikki kassatytöt tyhmiksi ja ääliöiksi, minut erityisesti, rasittavaan vanhaan ukkoon, jonka mielestä on hauska tuoda pullonpalautuskuitit, osoittaa sormea ja sanoa "rahat tai henki". Lisäksi hän tykkää aina haukkua minua ja viisastella joka ikisestä asiasta, mutta taidan odottaa sen tarkempaa kertomista sitten kun hän tulee uudestaan kohdalle. Jotenkin on sellainen tunne, että se tulee vielä joskus tapahtumaan.